On aina mielenkiintoista, kun kääntyy menneeseen ja alkaa tarkastella niitä vuosikymmeniä, jotka liittyvät siihen tieni kulkuun, jossa olen saanut olla hengellisellä rintamalla palvelemassa elon Herraa. Lähtölaukaus kokoaikaiseen työhön liittyy vuoteen 1975, jolloin vielä liike-elämän palveluksessa olleena koin, että kutsu jonka Herra oli sisimpääni antanut irtautumisesta maallisesta työstä alkoi polttaa niin, ettei siitä mikä oli pidättänyt minua, ollut mitään jäljellä. Niinpä juhannus 1975 oli se ajankohta, jolloin irtaannuin ja ilmoitin silloiseen seurakuntaani, Porin Helluntaiseurakuntaan, päätöksestäni.
Uskoontulostani lähtien, joka tapahtui 1970, minua alkoi ”polttaa” tarve saada olla mukana kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa, joita tuolloin pidettiin. Koska olin laulunlahjan omaava, niin minua pyydettiin kuoroon ja sen myötä myös solistiksi. Seurakuntaan kuuluneet, jo eläkkeellä olevat saarnaajat mielellään pyysivät mukaansa Porin ympäristössä oleviin tilaisuuksiin. Niissä sain laulaa ja todistaa. Tuohon aikaan Porissa vaikutti myöhemmin Niilo Ylivainion työtoverina tunnetuksi tullut julistaja Alpo Renko, joka mielellään otti minut ja myös hengellisessä työssä mukana olleet Iljannon veljekset Maurin ja Ismon mukaansa Pohjanmaalla pidettäviin tilaisuuksiin. Erittäin paljon sain olla mukana myös Saarnaaja Vilho Salosensaaren kanssa, lähinnä eri puolilla Satakuntaa pidetyissä tilaisuuksissa. Myös vankilakokoukset kuuluivat tuolloin tehtäväkenttään.
Kauaa ei kulunut irtautumisestani ”kentälle”, kun alkusyksystä Kotkan seurakunnan paimen otti yhteyttä ja kysyi mahdollisuuttani tulla hänelle kaveriksi. Niinpä tuli muutto perheenä 1975 syksyllä Porista Kotkaan, jossa alkoivat ”oppivuodet” seurakuntatyöhön kymenlaaksolaisessa merenrantakaupungissa. Tuohon aikaan saarnamiehet aika useasti vaihtoivat seurakuntaa ja niinpä vajaan kolmenvuoden Kotkassa oloajan jälkeen tuli kysely Helsingin Lähetysseurakunnasta. Seurakunnan paimen Lauri Kuitunen tiedusteli mahdollisuuttani tulla hänen kaverikseen.
Elettiin niin kutsuttua ”ylivainion” aikaa. Helsinki oli yksi Niilolle tärkeistä kaupungeista, jossa hän mielellään vieraili. Jotenkin vain minut hengessä irrotettiin Kotkasta ja ”viskattiin” hesaan. Välittömästi aloitettiin suurkokoukset Messukeskuksessa. Kansaa virtasi kuulemaan Niiloa. 3000-4000 ihmistä oli joka tilaisuudessa. Ihmisiä tuli uskoon sadoittain ja heitä kastettiin. Seurakunta kasvoi kastettujen kautta kolmen vuoden aikana noin neljällä sadalla. Parhaimmillaan oli kastettavina 24 ja kaste tapahtui Helsingin Saalemissa ja se televisioitiin Ylen kautta koko Suomeen. Toista vastaavaa tilaisuutta tuskin vapaitten suuntien historiasta ihan lähimenneisyydestä löytyy. Elettiin hengellisen liikehdinnän aikaa. Se aika tuli ja meni. Niilon poismenon jälkeen 1981 ei vastaavaa liikehdintää ole ollut.
Kolme vuotta kesti tuo Helsingin työjakso. Ensimmäisestä seurakunnasta Porista, tuli yhteydenotto kuusi vuotta sieltä lähtemiseni jälkeen ja tiedusteltiin mahdollisuuttani tulla heidän työyhteyteensä. Uskon Jumalan johdatukseen, vaikka tässä tapauksessa myös inhimillinen puoli oli varmaankin lisätekijä suostumukselleni luvata tulla pastoriksi. Ennen poislähtemistäni Porista 1975 olin tutustunut seurakunnan työhön tulleeseen Veijo Pihlajaniemeen ja toinen seurakunnan työntekijä Mauri Iljanto oli tuttu jo uskoontuloni hetkistä alkaen. Hänen kanssaan myös aiemmin sain pitää monet kokoukset Porin ympäristökylissä. Alkoi seitsemän vuotta kestänyt työjakso seurakunnan keskellä. Vuotta aiemmin uusi temppeli oli vihitty käyttöönsä ja toiminta oli vireää. Myös 1980-luku oli vielä hyvää herätyksen aikaa ja kastetilaisuuksia järjestimme säännöllisesti. Myös suurtapahtumiin seurakunta panosti. Mm. Reinhard Bonkke vieraili kaksi kertaa. Tilaisuudet olivat Porin jäähallissa.
Vuonna 1987 koin selvästi, kuinka motivaatio työhön alkoi irrottaa otettaan ja ymmärsin, että saattaa tulla muutoksia elämääni. Vuoden 1987 elokuussa, ollessani Billy Grahamin suurtapahtumassa Stadionilla Helsingissä, tapasin henkilön, jota kunnioitin profeettana ja muutoinkin Jumalan palvelijana. Hän ilmoitti minulle kohdatessamme, että Pyhä Henki ilmoitti hänelle, että minä tulen Espooseen SRK:n paimeneksi. Tämä tapahtuikin keväällä 1988. Espoon seurakunta esitti minulle pyynnön ja koska olin jo sisäisesti kokenut irrottautumista Porista ja kun vielä asuntommekin ostettiin ilman että se oli missään ilmoitusmyynnissä, niin koko perheenä muutimme Espooseen. Tuolloin meitä oli jo nelihenkinen perhe. Seurakunnalla ei ollut omaa rukoushuonetta, ainoastaan tontti Olarinluomassa. Tilaisuuksia pidettiin eri puolilla Espoota. Sunnuntaisin elokuvateatterissa, koulujen saleissa, kesäisin teltassa. Samalla aloitettiin kirkon rakentaminen. Koko palvelustyöni aika oli rakentamisen aikaa. Niinpä syksyllä 1990 uusi rakennus oli valmis ja vihittiin käyttöön.
Helluntaiherätyksessä on monia yhdistyksiä, jotka ovat syntyneet ja toimivat niiden tarpeiden pohjalta, jotka ovat vuosikymmenien aikana tulleet haasteina vastaa. Yksi yhdistyksistä on Avainmedia, joka tuolloin 1990 kantoi nimeä Hyvän Sanoman Radio/TV. Olin kuulunut yhdistykseen vuodesta 1978 ja tunsin sen toiminnan sisällön varsin hyvin. Toiminta oli siinä pisteessä, että se tarvitsi toiminnanjohtajaa ja niinpä he ottivat yhteyttä minuun tiedustellakseen mahdollisuuttani tulla tähän tehtävään. Espoon seurakunnan keskuuteen oli juuri tullut lähettiperhe kentältä ja jotenkin koin, että tämä seurakunnan tilanne antaa mahdollisuuden heille asettua työhön. Kerroin vanhimmille kutsusta Hyvän Sanoman radioon. Toin esille myös näkemykseni, kuinka lähettipariskunta jo pitkältä matkaa seurakunnalle tuttuna voisi ottaa paimenkapulan käteensä. Ilmoitin Hyvän Sanoman Radion hallitukselle myönteisen kantani ottaa vastuu vastaan.
Niinpä 1990 syksyllä aloitin toiminannanjohtajana yhdistyksessä. Elettiin aikaa, jolloin entinen Neuvostoliitto oli avoin evankeliumille ja ”rautaportit” olivat kaatuneet. Radio-ohjelmia oli lähetetty maahan jo vuosikymmeniä ja nyt avautui myös televisio. Mm. lastenohjelma Superkirja saavutti suuren suosion ja sieltä tuli valtavat määrät pyyntöjä lasten Raamatuista. Hannu ja Laura Haukka johtivat slaavilaistyötä. Seitsemän työvuoteni aikana syntyi myös arabityö sekä kotimaan TV-työ. Itse kuljin eri puolilla suomea seurakuntavierailujen merkeissä kertomassa työstä ja kiittämässä siitä tuesta, jota yhdistys oli saanut. Olen laskenut, että seurakuntavierailuja noiden vuosien kertyi noin 500, koska kävin lähes kaikissa seurakunnissa kaksikin kertaa.
Hyppään joidenkin asioiden ylitse ja kerron merkittävästä työstä, johon minut kutsuttiin 1999. Nimittäin Patmos Lähetyssäätiöstä otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin mahdollisuuttani tulla työyhteyteen. Kävin kovaa sisäistä kamppailua asian suhteen, sillä samaan aikaan Espoon seurakunta pyysi minua uudelleen pastorin toimeen. Vaaka kuitenkin kallistui Patmoksen suuntaan ja niin alkoi 14 vuotta kestänyt työjakso säätiössä aina eläköitymiseen asti.
Sen jälkeiset vuodet osaltaan ovat olleet myös mielenkiintoisia seurakuntavierailujen merkeissä eri puolille Suomea. Kesällä 2022 Masalan ystävät kysyivät mahdollisuuttani tulla puhujaksi elokuun telttajuhliin. Teltta oli pystytetty kylän keskustaan. Sain viikonlopun ajan julistaa sanoin ja sävelin evankeliumia ja tutustua paikkakunnan ihmisiin. Myös Kirkkonummen helluntaiseurakuntaan kuuluvia oli kokouksissa ja muutamien kanssa sain myös keskustella. Tästä lähti liikkeelle se prosessi, joka johti seurakunnan vanhinten yhteydenottoon ja kyselyyn mahdollisuudestani tulla työyhteyteen. Asiaa loppusyksyn mietittyäni ja rukoiltuani koin, että haluan osaltani olla rakentamassa työtä Kirkkonummella. Niinpä maaliskuun 12 päivänä minut siunattiin uudessa kokoustilassa seurakuntaan pastoriksi.
Tässä ”minun tietäni” nykyisyyteen. Tulevaisuus on Herran kädessä niin kuin ovat olleet menneet vuosikymmenetkin. Lopuksi haluan Paavalin sanoilla toivottaa kaikille siunausta: ”Saakoon Isän Jumalan rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olla kaikkien teidän kanssanne.”
Hannu Grönroos
1 Sam 30:3-6 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi. Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä. Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo. Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.
Vihollinen tuo kutsumaton vieras saa aikaan hajaannusta, se jättää jälkeensä savuavan kaupungin! Ei varmasti osannut Daavid ennakoida tätä tilannetta, vaan se tuli yllättäen ja aivan puskista! Se haluaa että sydämemme katkeroituisi ja että me sisimmässämme nousemme kapinaan Jumalaa vastaan. Se tahtoo että meitä ajaa eteenpäin katkerasta sydämestä nouseva viha ja kosto, kuinka näin voi tapahtua? Epäoikeudenmukainen tilanne voi helposti johtaa siihen, että me otamme oikeuden omiin käsiimme.
"Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa." Ei varmasti ollut Daavidilla vastauksia kysymyksiin, miksi näin tapahtui tai miten Herra sen salli? Vaikean tilanteen keskellä hän kysyy neuvoa Jumalalta: "ajanko takaa tuota rosvojoukkoa ja saavutanko minä sen"? Herra vastasi Daavidille: "Saavutat ja pelastat pelastettavat".
Meidänkin elämään tuo kutsumaton vieras tulee yllättäen, mutta me voitamme pahan hyvällä ja rohkaisemme mielemme Jumalassamme! Me nousemme Pyhässä Hengessä ylös ja etsimme vastausta ja ratkaisua tilanteeseen Jumalalta. Herra antaa meille voiton! Jumala sanoo aina sen viimeisen sanan, näytti sitten tilanne miltä tahansa meidän silmiimme. Aina kun me sydämessämme haluamme tehdä Jumalan tahdon mukaan, Hän johdattaa meidät voittoon vääristä ja pahoista asioista!
Markus Järvinen
Sain rukouksessa sydämelleni ilmestyksen, siinä mies kalliolla onkii odottaen saalista innokkaana ja toiveikkaana. Aikaa kuluu eikä saalista tule, miehen olemus muuttuu alakuloiseksi ja pää painuu kumaraan. Aikaa kuluu edelleen ja nyt mies pää kumarassa istuu onki kädessä ja siima vedessä. Voisi sanoa hänen olevan toivoton, eikä osaa edes odottaa enää mitään saavansa. Aikaa kuluu ja nyt mies on laskenut ongen kädestään vierelleen, eikä edes katso merelle, vaan pää kumarassa jalkojensa välissä, mutta siima on edelleen vedessä. Sitten onki miehen vierellä alkaa liikkumaan, toivoa ja intoa täynnä mies nappaa ongen käteensä ja ponnahtaa pystyyn iloiten!
Tämä on monen uskovan tilanne, vuosia ovat rukoilleet läheisten puolesta odottaen, että Jumala antaa saalista. Vuosia evankeliumin ja julistuksen parissa palvelleet ovat odottaneet sadetta Herralta, herätystä. Moni ei osaa enää odottaa eikä toivoa, vaan istuvat pää kumarassa, kun onki ei ole edes liikahtanut. Moni tänä päivänä ajattelee, että Jumalan välitöntä johdatusta ei edes ole. Ne, jotka luottavat omaan voimaansa ja viisauteensa ovat järkeistäneet Jumalan johdatuksen. Lapsenomainen odotus ja usko on kadonnut, eivätkä nämä ihmiset edes odota mitään saavansa, sillä he kulkevat oman viisautensa varassa.
Jumala täyttää Pyhällä Hengellä ne, jotka Häntä tottelevat. Ne, jotka odottavat anoen Jumalan apua ja johdatusta, eivätkä turvaa omaan ymmärrykseensä, vaan luottavat Hänen armoonsa! Ne lupaukset, jotka on Raamattuun kirjoitettu, toteutuvat! Päivä tulee, jolloin tuo onki alkaa liikahtelemaan, ei ihmisen voimasta, vaan Jumalan voimasta! Irrallaan Jeesuksesta me emme ole mitään. Hänessä me omistamme Hänen voittonsa ja Hänen elämänsä!
Opetuslapset olivat pyytäneet kalaa koko yön saamatta mitään, ja aamun sarastaessa Jeesus seisoi rannalla heidän palatessa ja sanoi: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. ” – Kuuliaisuus Jumalan äänelle tuo ilon elämään, silloin syvimmätkin tarpeesi täyttyvät. Vaikeuksissa ja niiden läpi kulkiessamme, Jeesus on lamppumme - Ps. 119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Jes. 58:11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
Markus Järvinen
1 Sam 10:23-24 Niin he juoksivat ja toivat hänet sieltä, ja kun hän asettui kansan keskelle, niin hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: "Näettekö, kenen Herra on valinnut; sillä ei ole hänen vertaistansa koko kansan joukossa." Niin koko kansa riemuitsi huutaen: "Eläköön kuningas!"
Israelin kansa vaati itselleen kuningasta ja Saulista tuli ensimmäinen kuningas. Jumala oli johdattanut kansansa pois Egyptistä ja johdattanut heidät luvattuun maahan. Jumala kantoi heitä niin kuin Isä lastaan ja huolehti heistä. Kansan tahto ei ollut Jumalan mieleen, sillä Hän on kansansa Kuningas. Kun kansa vaatimalla vaati itselleen kuningasta, niin Jumala antoi heille kuninkaan. Jumala antoi juuri sitä mitä he halusivat, sillä ulkoisesti Saul täytti ihmisen kuvan kuninkaasta. Raamattu sanoo, että hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa, eikä ollut hänen vertaistansa. Kansa vaihtoi Jumalan inhimilliseen heikkouteen.
Jumala antoi Henkensä Sauliin ja valmisti häntä siihen tehtävään, mutta silti hän epäonnistui, miksi? Hänen katseensa oli maallisissa, itsessään ja siinä mitä hän on ihmisten silmissä. Jumala vastasi kansansa rukoukseen kuninkaasta, Hän antoi juuri sitä mitä he halusivat. Hän on kuva ihmisen tahdosta ja halusta!
Sitten tulee Jumalan mielen mukainen mies Daavid, joka ei ulkoisesti alkuunkaan vastannut olemukseltaan kuningasta, mutta oli Jumalan valinta. Daavidin katse oli Herrassa ja Jumalan tahdossa, niin kuin me voimme monesta kohdin Raamattua lukea. Tämä mies oli Jumalan tahto kansalleen kuninkaaksi Saulin jälkeen, ja me tiedämme ja voimme lukea monista psalmeista, Daavidin sydämestä! David on kuva Jumalan tahdosta.
Jumalan tahto on aina hyväksi ja sitä kannattaa etsiä. Monesti Jumalan tahto voi näyttää oudolta ja jopa väärältä siinä kohden. Loot valitsi Sodoman lakeuden josta sanottiin, että se oli kuin Herran puutarha. Kysymys ei ole siitä mitä meidän silmäämme näyttää, vaan mikä on Jumalan tahto, sillä Jumala muuttaa erämaan lähteiden maaksi ja vuodattaa virrat kuivaan maahan. Jumalan tahdosta Daavidin sukulinjasta syntyi Jeesus, Kuninkaiden Kuningas ja Herrojen Herra! Kuka sitä silloin olisi nähnyt tai tiennyt, joten kuuliaisuus Jumalan tahdolle tuo siunauksen meidän elämäämme!
Kuulkaa kaikki te, joilla on mielessä taivasmatkat ja Jumalan pyhä tie, ei Jumala ole niin kuin ihminen! Ei Hän tässä asiassa muuttanut tahtoansa/mieltänsä, siitä että Jumala on kansansa Kuningas, eikä ihminen. Vaan Hän vahvisti sen, sillä Daavidin istuimella istuu tänään Kuningas, Jeesus Kristus, joka on Itse Jumala!
Markus Järvinen
2 Moos 5:1 Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa."
Kun Jumala lähetti Mooseksen ja Aaronin faraon luokse niin farao vastasi näin: "Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia." Vihollinen edelleen toimii samalla tavalla. Vaikka jokainen ihminen on Jumalan omaisuutta, vihollinen toimii niin kuin hän omistaisi heidät. Asiahan ei näin ole! Onko sinulla jokin asia, jonka kanssa olet paininut? Olet vienyt sen Herralle ja olet huomannut, että se on entistä vahvemmin kietoutunut sinuun?
Tunnemme tämän tarinan. Farao vain lisäsi israelilaisten työtaakkaa ja vahvemmin orjuutti heidät. Vihollinen nousee pelottelemaan, kun alamme rukoilla asioiden puolesta ja viemme ne Jumalalle! Totuus on se, että Jumala vei kansansa pois orjuudesta ja vapautti heidät väärästä taakasta. Näin se on meidänkin kohdallamme tänään, sillä me kuulumme Hänelle ja olemme Hänen omaisuuttaan. Hän vie meidät vapauteen! Kun Pyhä Henki näyttää tämän tosiasian meille, niin me näemme vihollisen pelottelun yli ja saamme rohkeuden mennä eteenpäin, sillä Jumala johdattaa meitä! Vaikka me näemme oman voimattomuutemme, kuitenkin me voimme uskon silmin nähdä itsemme kulkemassa Punaisen meren halki ja ylistämässä ja riemuitsemassa Jumalan antamasta voitosta ja vapaudesta toisella puolella rantaa!
Koko kansan Jumala vei ulos Egyptistä eikä kukaan jäänyt sinne orjuuteen! Näin se on tänäänkin meidän kohdallamme, yksikään Jumalan lapsi ei jää jälkeen, vaan saamme elää Jumalan armosta! On asiat sitten mitä hyvänsä, niin Hän vie meidät vapauteen! Kun Jeesus asuu meissä, niin Hän ei suostu olemaan missään vankilassa, tai orjuudessa, vaan Hän on ylösnoussut Jumalan Poika, joka lunasti meidät kaikesta vihollisen vallasta ja voimasta!
Markus Järvinen