Olin kahden lapsen onnellinen äiti. Elämässäni oli kaikki hyvin, enkä ymmärtänyt, että minulta puuttui jotain todella tärkeätä, kunnes kaksi ystävääni tuli uskoon vuonna 1984.
Olin pienenä tyttönä käynyt pyhäkoulua ja uskoin kyllä Jumalaan, mutta Jeesusta en tuntenut. Uskoin jälleensyntymiseen, horoskooppeihin ja kaikkeen mystiseen. Pienestä pitäen mietin paljon elämää ja elämän tarkoitusta, sekä kuolemaa, joka tuntui hieman pelottavalta ajatukselta.
Täytyy tunnustaa, että alkuun minua suunnattomasti ärsyttivät ystävieni puheet Jumalasta ja Jeesuksesta - ja varsinkin Jeesuksesta! Ajattelin, että mihin minä sitä Jeesusta tarvitsen. Minulla menee ihan hyvin, eikä ole mitään suurempia ongelmiakaan. Meillä oli aika tiukkoja keskusteluita ja olin aika ilkeäkin välillä, mutta ystäväni toisti aina ystävällisesti, että sinä Kati tarvitset Jeesusta elämääsi. Et voi pelastua, jollet anna elämääsi Jeesukselle.
Eräänä tammikuun iltapäivänä istuessani kotona olohuoneessani kuulin yhtäkkiä itse Jeesuksen puhuvan suoraan sydämeeni: "Miksi et voisi antaa elämääsi minulle? Sanot että elämässäsi on kaikki hyvin, mutta mitä sinä tiedät huomisesta päivästä? Et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Jos annat elämäsi minulle, pidän huolta sinusta aina ja ikuisesti. Kokeile minua". Siinä hetkessä halusin koko sydämestäni antaa elämäni Jeesukselle. Rukoilin ja sanoin: "Jeesus tässä olen, haluan antaa elämäni sinulle. Pidä sinä huolta minusta ja perheestäni." Kun olin rukoukseni rukoillut, mieheni joka oli toisessa huoneessa tuli siihen ja sain kertoa hänelle uskoontulostani. Hän oli ihan ihmeissään ja sitä mieltä, että ei kukaan voi noin vaan tulla uskoon, yhtäkkiä. Sanoin, että kyllä voi, tässä olen!
Ensimmäinen ihmeellinen asia tapahtui jo samana päivänä. Olen aina ollut kova kuuntelemaan musiikkia ja meillä oli suuri laatikko täynnä kasetteja. Minulla tuli yhtäkkiä valtava tarve penkoa kasettilaatikkoa. Etsin ja pengoin, enkä edes tiennyt mitä etsin, kunnes käsiini osui eräs kasetti, jota ihmettelin ja katselin. Se oli Seppo Kohvakan Ystäväin kasetti. En tiennyt, että se oli hengellinen kasetti, kunnes laitoin sen soimaan. En tänä päivänäkään tiedä mistä kasetti oli meille tullut ja kuinka se osui minun käsiini juuri uskoontuloni päivänä aivan kuin vahvistukseksi minulle. Kuuntelin kasettia monta kertaa peräkkäin ja laulut sekä todistukset puhuttelivat ja rohkaisivat minua kovasti.
Oli aivan ihmeellistä, miten elämäni muuttui siinä yhdessä hetkessä kun sain antaa elämäni Jeesukselle. Ensinnäkin näin kaiken aivan uusin silmin, kuin vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Sain ihmeellisen rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaan. Se oli ihan uudenlaista ja erilaista, näin ihmisissä hyvää k aiken huonon takana. Sain valtavan ilon ja rauhan sydämeeni ja tunsin, että elämälläni oli todella jokin tarkoitus. Kielenkäyttö ja elämäntavat muuttuivat kuin itsestään. Tuli halu tehdä hyvää ja auttaa toisia kaikessa missä voi.
Ystävät olivat tietysti riemuissaan ja menimme yhdessä Saalem-seurakuntaan opetuslapseuskouluun. Moni asia elämässäni vain loksahti kohdalleen. Oli aivan mahtavaa, kun Jumalan sana alkoi avautua ja oli ihanaa löytää niin monia lupauksia hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan ja anteeksiantamuksesta minua kohtaan.
Kirkkonummen helluntaiseurakuntaan tulin, kun muutimme Kirkkonummelle vuonna -92. Olen ollut mukana monenlaisissa tehtävissä: hallituksessa, kirjamyyjänä, pyhäkoulunpitäjänä, välillä puhumassa ja tarjoiluissa, lastenleireillä, pitämässä Raamattu- ja rukouspiirejä.
Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista. Olen saanut paljon uusia ystäviä, ihania sisaria ja veljiä. Välillä on ollut ylämäkeä ja välillä alamäkeä. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta Jeesus on ollut uskollinen. Hän on ollut kanssani joka päivä. Hän on siunannut ja varjellut, auttanut ja johdattanut. Jeesukseen olen voinut luottaa jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä. Jeesus on paras ystäväni ja voin sanoa sydämeni pohjasta: "minä rakastan Jeesusta".