Poikani tuli koulusta, kysyin häneltä miten päivä oli mennyt? Hän vastasi, ihan hyvin. Sitten kysyin mitä hän oli tehnyt. Kaikenlaista, hän vastasi. Kun kysyin mitä kaikenlainen oli, hän tokaisi: ”Sitä sun tätä”, ja meni leikkeihinsä.
Huoneeni seinällä on poikani piirustuksia. Silloin kun hän ei ole läsnä, näen jotain hänestä hänen kättensä töiden kautta.
Eräs mies kysyi, missä Jumala on? Jos pysähdymme hetkeksi ja katsomme ympärillemme, voimme kenties nähdä jotain Jumalasta, Hänen voimastaan ja luonteestaan, Hänen kättensä töiden kautta. Mutta ennen kaikkea Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Eikä elämä koostu enää alennusmyynnin ryntäyksestä, vaan arjen pienistä asioista, rikkauksista jotka ovat jokaisen käden ulottuvilla.
Jokainen päivä on kiitoksen arvoinen.